Siipien havinaa

Siipien havinaa ... Oli ihana tulla kotiin ja samalla todella haikeaa oli lähteä.
Lapsia kova ikävä 💔

Kotiin tulo on ollut yhtä siipien havinaa. Se ilo ja samanaikainen haikeus saanut aikaan levottomuutta kehossa sekä mielessä.

Opin matkalla arvostamaan yhä enemmän omaa perhettäni ja elämääni muutenkin sekä Suomea ja sen luontoa. Meillä on ainutlaatuinen luonto ympärillämme. Olen aina arvostanut luontoamme, mutta maailmalla sen merkitys vain korostuu. Hengitykseni salpaantui hetkeksi, kun koneeni alkoi laskeutua ja ihanat maisemat alkoivat näkyä. Vaikka ilma oli synkkä ja talvi jo tuloillaan luonnon vehreys ja vihreys oli vielä nähtävissä. Ja päästessäni ulos seisahduin ja hengitin syvään ihanan raikasta ilmaa keuhkoihini. Mahtavaa! Olin kotona!

Oma perhe oli vastassa ja taisi heilläkin olla ikävä minua, ainakin pojille oli helpotus, kun tulin kokkaamaan ja siivoamaan likaiset sukat sekä ylimääräiset tytöt nurkista😉

Ennen lähtöäni nuorempi poikani, 17-vuotias, teki niin selväksi, kuinka hän haluaa itsenäistyä ja vähän otti myös välimatkaakin minuun. Mikä tietysti normaalia tuossa iässä, mutta silti se tuntui minusta surulliselta. Tullessani kotiin keskustelimme pitkään elämästä ja siitä vastuunottamisesta. Hän pyysi minulta anteeksi, ettei ollut osannut arvostaa minua tarpeeksi. Ja eilen hän soitti minulle Aleksanteri Hakaniemen - POIKA-biisin. https://www.youtube.com/watch?v=2yyBUz23OSg
😭itkuhan siinä tuli molemmille ja sydän 💓💓💓💓💓 Mikä tunne. Tuntui kuin olisin taas saanut oman pikkuisen poikani takaisin💕 Kiitollinen ja onnellinen.
Joko mun sydänhymiöt ärsyttääääää?...ymmärrän, jos niin tekee, en voi vaan itselleni mitään.

Oli upeaa, kun minulla oli kerrankin vain aikaa itselleni, sillä tulin jo 18 - vuotiaana äidiksi ja aina olin joutunut huolehtimaan kaikesta yksin. Mutta tiedättekö mitä, parhainta silti oli tulla kotiin ja pestä pyykkiä, tiskata ja tehdä ruokaa perheelle. Parasta minulle on huolehtia omasta perheestä ja tuntea, että minua vielä tarvitaan. Kun puhutaan elinikäisen oppimisen taidoista ja niin todella tällä matkallani kehityin taas huimasti ihmisenä ja äitinä.

Sain myös surullisia uutisia läheisestäni ja menetin myös yhden ystävän. Tai ihmisen, jota pidin ystävänäni. Elämä yllättää, mutta niistä on vain selvittävä yksin tai yhdessä. Rukoilen lähimmäiseni puolesta ja toivon parasta, muuta en voi. Ja ihmisiä, jotka eivät ole sen arvoisia, en halua enää pitää elämässäni.

Oli siipien havinaa siis koko kotiinpaluu. Etsin taas omaa paikkaani maailmassa ja siivet kannattelivat minut paikkaan missä haluan olla, omassa kodissani.

On silti niin ihmellistä, kuinka läheiseksi ehdin lasten kanssa tulemaan. Säilytän heistä muiston ikuisesti sydämessäni. 💓

Ja sen oivalsin, että vaikka lasten kanssa ei ollut samaa kieltä. ( suurimman osan kanssa ei ollut) silti opin ymmärtämään heitä. Se riitti, kun menin lasten tasolle, kuuntelin, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään, pyysin heitä aina näyttämään mitä en ymmärtänyt. Meillä oli siis yhteinen kieli, vähän portugalia, vähän englantia, paljon katseita, paljon korvien "höröttämistä", superpaljon eleitä ja käsi kädessä kulkemista, kun lapset näytti minulle mitä en ymmärtänyt. Riitti siis, että olin lähellä ja läsnä.💓

Ammatillisen kehityksen ja kasvun tärkein oppi oli juuri tämä, että kun olet aidosti kiinnostunut lapsesta, kuuntelet ja olet läsnä se riittää. Kaiken muun voi oppia ja rakentaa sen pohjalta. Lapsen luottamuksen saaminen on kaiken perusta.

Olkaa rohkeita, puhukaa mitä osaatte ja "eläkää" loput! Lapset ottavat avoimin sylein vastaan, jos vain heille antaa sen mahdollisuuden ja annatte luvan itsellenne avata sydämenne heille.

Lahjani lapsille.

Viimeisen illan tunnelmia Belémissä.

KeijuPölyn oivalluksia ja oivaa ilmaisua kerrassaan

Lasten kehittäminen ilmaisun keinoin 

Taide ja erilaiset materiaalit 

Lapset piirtävät, maalaavat, muovailevat muovailuvahalla ja tekevät taidetta monesta erilaisesta materiaalista. Heillä on erilaisia projekteja vähintään kolmena päivänä viikossa, joilla tutustutaan eri materiaaleihin, luonnon aikaansaamiin ja esim. erilaisiin raaka-aineisiin. Ja he todella saavat tutustua kaikkeen käsillään ja sotkua ei pelätä. Ruoka-aineita tunnustellaan, maistellaan, haistellaan ja niitä käytetään myös taiteen tekemiseen. Esimerkiksi yhtenä päivänä he tutustuivat granaattiomenaan, lapset pilkkoivat hedelmää, kaivoivat siemeniä, haistoivat ja maistoivat sekä puristivat siitä mehua itselleen sekä mehua otettiin talteen väriksi seuraavana päivänä tehtävään taikataikinaan. Taikataikinasta tuli ihanan väristä ja lapset saivat tehdä siitä käsillään taidetta. 

Joka päivä lapsille laitetaan valmiiksi vesivärimaalit ja taulut sekä paperit, mihin voi maalata. Lapsilla on myös omat vihkot mihin saavat piirtää. Askartelua on myös paljon, tällä viikolla aloitin lasten kanssa tekemään akvaariota. Ja kaikki teokset myös säilytetään. 

Tällä viikolla menimme myös Sintran suojeltuun metsään, josta lapset keräsivät pussikaupalla materiaalia vietäväksi kouluun. Tutkimme niitä ensin yhdessä, minkä puun käpy, siemen tai oksa on kyseessä ja sitten teimme niistä taidetta. Lapset saivat maalata ne ja niistä tehdään teos ensi viikolla. 

Lapset saa tutkia, ihmetellä, tunnustella kaikkea vapaasti. Mikä on mahtavaa! Ei välitetä seuraako siitä sotkua ja voin kertoa sotkua tulee. Lapset ja minä ollaan aivan sotkuisia aina päivän päätteeksi. Mutta se ei haittaa yhtään, koska lapset todella nauttivat tekemisestä.  

Minusta myös asioiden tutkiminen, maistaminen ja haistaminen on ilmaisua. Lapsi voi vapaasti tehdä esim. hedelmälle mitä vain, vaikka syödä kuorineen, sitä ei kielletä. (mutta toki mainitaan, että kuoret eivät ole tarkoitettu syötäviksi.) Ja vielä se, että raaka-aineita tai ruoka-aineita käytetään taiteen tekemiseen. Samalla myös opetetaan, että materiaaleista voi käyttää kaiken hyväksi eli samalla kehitetään ajatusta kestävästä kehityksestä sekä ilmastonmuutokseen vaikuttavista asioista. 

Mahtavaa! 

 

Musiikki ja ilmaisu sanallisin ja kehon ilmaisukeinoin 

Musiikkia ja tanssia on paljon lapsilla. Joka viikko on yksi musiikkitunti, missä on ihan musiikinopettaja. Joka aamu lauletaan aamulaulut sekä päiväunille mennessä soitetaan musiikkia lasten rauhoittumisen ajan. Olen saanut esittää lapsille monta suomalaista unilaulua ja muitakin rauhallisia kappaleita. (Olen jopa laulanut heille Päivänsäde ja menninkäinen -kappaletta. Rauhoittuvat heti, varmaan siksi, että toivovat minun lopettavan laulamisen....)😏 

Musiikkia ja tanssia on myös muuten paljon, luokkahuoneessa tanssimme usein ja myös välillä ulkona. Ulos tuodaan iso kaiutin ja kaikkien luokkien lapset tanssivat joko opettajan ohjeistuksella tai miten itse haluavat itseään ilmaista.  

Lapsille luetaan myös joka päivä ja he saavat kertoa omin sanoin mitä sadussa kerrottiin.  Sääntöjä opetellaan myös, että lapsilta kysytään usein, että miten he ymmärsivät säännöt ja ymmärsivätkö miksi niitä pitää noudattaa. Lapsille opetetaan sääntöjä myös usein eri lauluilla. 

Lapsilla on liikuntaa kaksi kertaa viikossa ja he leikin keinoin harjoittelevat kehon hallintaa ja ilmaisua kehon keinoin.  

Se on minusta ihanaa, että vaikka heillä on ihan koulutunteja kaikki tehdään kuitenkin leikin keinoin. Hehän ovat vasta 3-vuotiaita.  

Median käyttö ilmaisussa 

Portugalissa ei käytetä mediaa ollenkaan pienten lasten kanssa. Minusta tämä myös hyvä, koska minusta tämän ikäinen ei tarvitse vielä mediaa itsensä ilmaisuun eikä kehittämiseen, koska nämä ns. perinteisimmät ilmaisukeinot toimivat oikein hyvin ja lapset tekevät yhdessä. 

Minä ja yhteisö 

Lapsia on ryhmässäni useammasta kulttuurista.

Lapset saavat tuoda joka päivä kouluun, mitä haluavat. Monesti tuovat asioita omasta kulttuuristaan ja kertovat omista syntymäpäivistään tai muista juhlista tai merkittävistä muista tapahtumista. Aina aamuisin lapset saavat aina päivässä yksi lapsi kertoa omista kokemuksistaan tai kertoa tuoda asioita, joita heitä askarruttaa. Kaikki lapset kuuntelevat, katsellaan valokuvia ja keskustellaan heitä askarruttavista asioista. Lapsille opetetaan yhteisöllisyyttä, kun kunnioitetaan jokaista antamalla puheenvuoro ja jokainen saa sanoa mielipiteensä asioista. Nämä asiat myös usein kirjoitetaan ylös, mitä kukin lapsi on sanonut.  

Lapset oppivat toistensa kulttuureista ja täällä lapset ymmärtävät, että emme ole kaikki samanlaisia. Puhekielenäkin siis on myös osilla lapsia espanja ja heitä opetetaan puhumaan englantia sekä portugalia. Monikulttuurinen koulu kehittää lapsia ajattelemaan tasa-arvoisesti, suvaitsevasti, eettisesti sekä kehittää myös lapsen ymmärrystä ja kunnioitusta yhteisön monimuotoisuuteen. 

Monesti Suomessa törmää ennakkoluuloihin, mutta uskon, että se johtuu nimenomaan siitä, että ihmiset eivät tiedä tai tunne ketään oikeasti toisesta kulttuurista. 

Täällä jotenkin vielä enemmän selkeytynyt ajatus siitä miten antoisaa on, kun on ympärillä niin monimuotoinen yhteisö, se antaa valtavan paljon ja siinä ymmärtää, että minä en tärkeä vaan kaikki, jotka ovat lähelläni. Lähelläni olevat tekevät minusta sen mikä olen ja myös tärkeän, heille. 

Halloo, Helloo ja Halloween

Halloo, Helloo ja Halloween -teemaviikolla mentiin tämä viikko.



Hallooooo😵😵😵

Hurjalla menolla alkoi tämä viikko taas pienokaisten kanssa. Tämä viikko oli lomaviikko, joten vain osa lapsista oli koulussa. Meidän ryhmän lapsia ol 16 paikalla. Jes! Helppo viikko tulossa...ajattelin vielä maanantai-aamuna. No enpä ajatellut kauan... luokat laitettiinkin yhteen. Meillä siis oli molemmat 3-vuotiaiden ryhmät luokkatilassamme. Eli 28-30 lasta.😵Opettajia oli myös lomalla, joten siksi luokkia yhdistettiin.
Ja koko viikko tällä kokoonpanolla mennään. Ei ainakaan ollut tekemisen puutetta. (Toki tuolla ei sellaista ongelmaa ole koskaan ollutkaan...)

Maanantai oli vähän todellakin Halloo!Hellooo!
Lapset olivat ihan villeinä, kun uusia kavereita luokassa. Lelut lensivät ja ilo oli ylimmillään. Kyllä siinä tämän tarhatätin sukat pyöri jo jaloissa...😂😂😂

Oli meno sen verran hurjaa, että koulun johtajakin tuli auttamaan meitä ja loppujen lopuksi vei toisen ryhmän lapset eri luokkatilaan. Lapset tulivat takaisin kanssamme iltapäivällä lounaan jälkeen päiväunille sekä iltapäivän askarteluihin. Kesti 1 1/2 tuntia ennen kuin yksikään lapsi nukkui. Huh! Mikä hiki ja liikunnan puutetta ei ole. Kyykkyyn, alas ja ylös lattialta. Kumarru, silitä kolmea lasta samaan aikaan, kun kaikki haluaa, että minä nukutan heidät. Huh, huh, mutta samalla aivan ihanaa!!!😍Yksikin tyttö ei tarvitse yleensä nukutusta, mutta viimeiset kaksi viikkoa minun pitää mennä hänen lähelleen ja hän pitää kädestäni kiinni kunnes nukahtaa. 💗

Tiistaina jo vähän paremmin pysyi minunkin silmät taas paikoillaan ja sukat myös. Hyvä, koska en olisi enää jaksanut niitä sukkia lähteä etsimään.😉

Alkuviikko meni myös Halloween -juhlien valmisteluissa. Askartelimme paljon ja lapset tykkäsivät. Teimme halloween-koristeiden lisäksi akvaariota, minkä viimeviikolla aloitimme. Ja joo, taas oli sini-vihreä-oranssi-keltaisen-värisiä pikkuihmisiä ja yksi Keiju-Pölykin oli saanut siivilleen uuden värityksen.

Tiistaina tuli jo useampi lapsi Halloween-asuihin pukeutuneena ja vanhemmat valkoisina kuin haamut. Ne aikuiset, joiden lapset eivät olleet pukeutuneet, he luulivat, että olivat muistaneet Halloween.-juhlapäivän väärin. Kyllä siinä useampaa vanhempaa sekä lasta sai lohdutella, että he ehtivät kyllä, koska juhla on vasta torstaina.


Tässä muutama veijari Hui-Hai ja Princess Star

Sain antaa myös lapsille tilaamani lahjan Suomesta. Kaikki tulivat yhdessä minua halaamaan ja kiittämään lahjasta. Mun 💓💓💓💓💓