KeijuPölyn oivalluksia ja oivaa ilmaisua kerrassaan

Lasten kehittäminen ilmaisun keinoin 

Taide ja erilaiset materiaalit 

Lapset piirtävät, maalaavat, muovailevat muovailuvahalla ja tekevät taidetta monesta erilaisesta materiaalista. Heillä on erilaisia projekteja vähintään kolmena päivänä viikossa, joilla tutustutaan eri materiaaleihin, luonnon aikaansaamiin ja esim. erilaisiin raaka-aineisiin. Ja he todella saavat tutustua kaikkeen käsillään ja sotkua ei pelätä. Ruoka-aineita tunnustellaan, maistellaan, haistellaan ja niitä käytetään myös taiteen tekemiseen. Esimerkiksi yhtenä päivänä he tutustuivat granaattiomenaan, lapset pilkkoivat hedelmää, kaivoivat siemeniä, haistoivat ja maistoivat sekä puristivat siitä mehua itselleen sekä mehua otettiin talteen väriksi seuraavana päivänä tehtävään taikataikinaan. Taikataikinasta tuli ihanan väristä ja lapset saivat tehdä siitä käsillään taidetta. 

Joka päivä lapsille laitetaan valmiiksi vesivärimaalit ja taulut sekä paperit, mihin voi maalata. Lapsilla on myös omat vihkot mihin saavat piirtää. Askartelua on myös paljon, tällä viikolla aloitin lasten kanssa tekemään akvaariota. Ja kaikki teokset myös säilytetään. 

Tällä viikolla menimme myös Sintran suojeltuun metsään, josta lapset keräsivät pussikaupalla materiaalia vietäväksi kouluun. Tutkimme niitä ensin yhdessä, minkä puun käpy, siemen tai oksa on kyseessä ja sitten teimme niistä taidetta. Lapset saivat maalata ne ja niistä tehdään teos ensi viikolla. 

Lapset saa tutkia, ihmetellä, tunnustella kaikkea vapaasti. Mikä on mahtavaa! Ei välitetä seuraako siitä sotkua ja voin kertoa sotkua tulee. Lapset ja minä ollaan aivan sotkuisia aina päivän päätteeksi. Mutta se ei haittaa yhtään, koska lapset todella nauttivat tekemisestä.  

Minusta myös asioiden tutkiminen, maistaminen ja haistaminen on ilmaisua. Lapsi voi vapaasti tehdä esim. hedelmälle mitä vain, vaikka syödä kuorineen, sitä ei kielletä. (mutta toki mainitaan, että kuoret eivät ole tarkoitettu syötäviksi.) Ja vielä se, että raaka-aineita tai ruoka-aineita käytetään taiteen tekemiseen. Samalla myös opetetaan, että materiaaleista voi käyttää kaiken hyväksi eli samalla kehitetään ajatusta kestävästä kehityksestä sekä ilmastonmuutokseen vaikuttavista asioista. 

Mahtavaa! 

 

Musiikki ja ilmaisu sanallisin ja kehon ilmaisukeinoin 

Musiikkia ja tanssia on paljon lapsilla. Joka viikko on yksi musiikkitunti, missä on ihan musiikinopettaja. Joka aamu lauletaan aamulaulut sekä päiväunille mennessä soitetaan musiikkia lasten rauhoittumisen ajan. Olen saanut esittää lapsille monta suomalaista unilaulua ja muitakin rauhallisia kappaleita. (Olen jopa laulanut heille Päivänsäde ja menninkäinen -kappaletta. Rauhoittuvat heti, varmaan siksi, että toivovat minun lopettavan laulamisen....)😏 

Musiikkia ja tanssia on myös muuten paljon, luokkahuoneessa tanssimme usein ja myös välillä ulkona. Ulos tuodaan iso kaiutin ja kaikkien luokkien lapset tanssivat joko opettajan ohjeistuksella tai miten itse haluavat itseään ilmaista.  

Lapsille luetaan myös joka päivä ja he saavat kertoa omin sanoin mitä sadussa kerrottiin.  Sääntöjä opetellaan myös, että lapsilta kysytään usein, että miten he ymmärsivät säännöt ja ymmärsivätkö miksi niitä pitää noudattaa. Lapsille opetetaan sääntöjä myös usein eri lauluilla. 

Lapsilla on liikuntaa kaksi kertaa viikossa ja he leikin keinoin harjoittelevat kehon hallintaa ja ilmaisua kehon keinoin.  

Se on minusta ihanaa, että vaikka heillä on ihan koulutunteja kaikki tehdään kuitenkin leikin keinoin. Hehän ovat vasta 3-vuotiaita.  

Median käyttö ilmaisussa 

Portugalissa ei käytetä mediaa ollenkaan pienten lasten kanssa. Minusta tämä myös hyvä, koska minusta tämän ikäinen ei tarvitse vielä mediaa itsensä ilmaisuun eikä kehittämiseen, koska nämä ns. perinteisimmät ilmaisukeinot toimivat oikein hyvin ja lapset tekevät yhdessä. 

Minä ja yhteisö 

Lapsia on ryhmässäni useammasta kulttuurista.

Lapset saavat tuoda joka päivä kouluun, mitä haluavat. Monesti tuovat asioita omasta kulttuuristaan ja kertovat omista syntymäpäivistään tai muista juhlista tai merkittävistä muista tapahtumista. Aina aamuisin lapset saavat aina päivässä yksi lapsi kertoa omista kokemuksistaan tai kertoa tuoda asioita, joita heitä askarruttaa. Kaikki lapset kuuntelevat, katsellaan valokuvia ja keskustellaan heitä askarruttavista asioista. Lapsille opetetaan yhteisöllisyyttä, kun kunnioitetaan jokaista antamalla puheenvuoro ja jokainen saa sanoa mielipiteensä asioista. Nämä asiat myös usein kirjoitetaan ylös, mitä kukin lapsi on sanonut.  

Lapset oppivat toistensa kulttuureista ja täällä lapset ymmärtävät, että emme ole kaikki samanlaisia. Puhekielenäkin siis on myös osilla lapsia espanja ja heitä opetetaan puhumaan englantia sekä portugalia. Monikulttuurinen koulu kehittää lapsia ajattelemaan tasa-arvoisesti, suvaitsevasti, eettisesti sekä kehittää myös lapsen ymmärrystä ja kunnioitusta yhteisön monimuotoisuuteen. 

Monesti Suomessa törmää ennakkoluuloihin, mutta uskon, että se johtuu nimenomaan siitä, että ihmiset eivät tiedä tai tunne ketään oikeasti toisesta kulttuurista. 

Täällä jotenkin vielä enemmän selkeytynyt ajatus siitä miten antoisaa on, kun on ympärillä niin monimuotoinen yhteisö, se antaa valtavan paljon ja siinä ymmärtää, että minä en tärkeä vaan kaikki, jotka ovat lähelläni. Lähelläni olevat tekevät minusta sen mikä olen ja myös tärkeän, heille.